Mulla oli kylmä. Ja Mikkokin varmaan huomasi sen kun mun hampaat alkoivat lyödä loukkua, koska se riisui nahkatakkinsa laittoi sen mun hartijoille. Mä tajusin vasta nyt kuinka kauniit silmät Mikolla oli. Veden siniset. Nyt kun mä huomasin ne, mä tajusin voivani katsella niitä vaikka kuinka kauan. "Sulla on hirmuisen kauniit silmät,"mä sanoin. Mikko katsoi mua ja virnisti. "Itselläs on,"se tokaisi. Mikko kysyi haluaisinko mä mennä rannalle muiden kanssa.? "En mä oikein tiedä, olishan se toisaalta ihan kiva, mutta jotenkin mä en jaksaisi nyt jaksaisi kenenkään uteliasta katsetta enkä outoja kysymyksiä," mä sanoin. Mikko katsoi mua ja hymyili. "Niin mä arvelinkin," se sanoi. "No mitä me sitten tehtäis?" se kysyi. "No, jos totta puhutaan, mulla on kauhee nälkä. Mentäiskö vaikka syömään jonnekkin ?" Mikolle se sopi. Niin me tarvottiin Jumping Frog -nimiseen kahvilaan.
Me istuttiin kauimmaiseen nurkkapöytään ja mietittiin mitäköhän mahdettaisiin tilata. Mä otin ison kaakaon ja palan psiksn kuuluisaa sammakko -kakkua. Mikko tilasi kaakaon myös, mutta tyytyi siihen. Kun saimme tilaamamme rupesimme pulisemaan niitä näitä. Hetken päästä Mikko sanoi ääni kateutta täynnä, että mun kakku näyttää niin hyvältä, että mikseiköhän sekin tilannut samallaista. "No maista tästä mun omasta,"mä sanoin.
Mutta sitten tuli kahvilan sulkemisaika ja meidän piti lähteä. Ja niin me sitten ajeltiin kakspäällä mun pyörällä, kohti sitä risteystä missä meidän tiet erkani...