Ajattelin tässä, että laittaisin sellaisen  ns. valokuva  -blogin.  Tätä  kyseistä kun en viitsisi  liioilla valokuvilla  pilata, kun tämä vuodatus kun tunnetusti on valokuvien kanssa aika hidas. Joten siis, nimi ehdotuksia uudelle blogilleni, kiitos!

Hän muisti vauhdin hurman. Hän muisti kuinka oli pyörinyt ja pyörinyt yhä uudestaan. Hän muisti kuinka opettaja oli katsonut häneen hänen irvistäessään kivusta ja sanonut ettei kipua saanut koskaan näyttää, tosin hän tarkoitti näyttämöä. Kivusta irvistyneet kasvot eivät kuuluneet lavalle. Siinä hän oli kyllä aivan oikeassa.
Hän muisti yhä, kuinka muista maista tulleet kuuluisat koreokrafit olivat huomautelleet hänelle. Hän alkoi pelätä koreokrafin tuloa uusien haukkujen pelossa. Silloin hän tajusi, ettei ollut vielä kaikkeaan. Ja niin, seuraavissa harjoituksissa hän teki kaikkensa. Ja hetken kuluttua hän huomasi, että koreokrafit rupesivat muistamaan hänen nimensä, eivätkä kommentit enää olleet negatiivisia ja piikikkäitä.
Sitten kaikki rupesi taas menemään onnettomasti. Tyttö sai yhden päärooleista ja siihen sivulle toisen numeron -josta hänet potkittiin pois. Kun hän viimein sai mielensä takaisin, valkeni hänelle uusi totuus.
Hän ei enää kokisi sitä iloa, avatessaan uusien kärkitossujen pakettia ensi kerran. Tai sitä kun hän kävisi ostamassa isoäidin kanssa niihin uudet nauhat kangaskaupasta. Ei sitä kipua minkä hän tunti varpaissaan pienin tihein askelin varpaan kärjillä salia ympäri. Ei enää sitä vauhdin hurmaa hänen pyöriessään yhä uudestaan ympäri siihen asti, että alkoi oksettaa.
Tyttö kumminkin tiesi, että vaikka kyyneleet valuivatkin nyt hänen poskiaan, tuska helpottaisi ajan myötä.

Kulmakunnan kovin jätkä,
sillä pelit ja vehkeet,
kypärä ja prätkä.
Joskus se huomas mut,
sen tietyn tammen alla,
jossa se mua pussas,
sitten vähän talvemmalla.
Alusta asti tiesin, voi olla,
ettei kauan mee,
kun uuden löydät ja taas meet.
Joku sussa kumminkin sai,
kuin linnun laulamaan,
ja sun tahtoos aina taipumaan.
Yks kerta silloin keväisenä iltana,
kun kyyneleet poskillani vieri mutta hymyilin,
mun käsivartta nyt sun nimi koristi.
Vaan mitä näänkään mä sen tammen alla,
sulla uus muija on jolla hampaat on kuin oravalla.
Kesään asti en kestänyt sun nimeä,
sen muutinkin mä toiseen muotoon,
siihen tulikin pupu.
Johan ihmetteli sitä pupua koko suku.
Sitten mä löysin uuden pojan,
joka täysillä oli mukana kokoajan.
Niin vaan syksyllä, näin sut alla sen tammen,
yksinäisenä sangen,
ei kukaan kestä sun mieltäs,
se on kuin tuuliviiri,
sä halusit mut takaisin,
vaan en sua enää kaipaa.
Susta mulla muisto on kumminkin aina,
se pupu jonka nään maanataista sunnuntaihin,
aina!
Mutta uuden pojan nimeä en enää itseeni rustaa,
mutta jonkun muiston siitäkin tahdon mä ottaa.
Niinpä ennen talvea oli niskassani kruunu,
se susta mua aina muistuttaa, vaik ei yhdessä
enää me ollakkaan.
Sai yhteinen matkamme mut tuntemaa,
voi joku saada olos tuntumaan,
kuin oisit pienen pieni prinsessa.

Eli siis... Katottiin lauantaina ihan huippu leffa! Sunnuntaina mulla olikin se jo deeveedeellä... Pidin siitä, koska siinä oli hyvää ja osuvaa huumoria ja se oli hyvin realistinen. Laitan tänne pienen juoni viittauksen, jotta tämä ykistys kirjoitus helpottuisi hieman. :) Pääosassa on 16-vuotias tyttö, joka huomaa elokuvan alussa olevansa raskaana. Voi ei! -ajattelevat varmaan kaikki katsojat, mutta tyttö ei vaikuta olevan kovin huolissaan. Miksei? Koska abortin tekemällä kaikki on ohi. Mutta kun aika on tullut, outo vastaanottovirkailija ja vanhoissa aikakauslehsissä on vesilänttejä -mistä muuten johtuu, kun kukaan ei kuitenkaan kuskaa niitä vessassa? tyttöä rupeaa ällöttämään koko paikka ja hammaslääkärin haju ja muut asiakkaat saavat tytön pyörtämään takaisin. Hän päättää antaa lapsen adoptoitavaksi ja löytää oikeinhyvän perheen vauvalleen. Vaikeuksia kuitenkin on. Mutta niistä päästän yli huolehtiven isän, coolin äitipuolen, parhaan kaverin -joka on muuten vauvan isä ja parhaan tyttökaverin avustuksella. Ja lopuksi tyttö saa taas bändinsä kasaan ja rupeaa seurustelemaan Bleekerin kanssa (vauvan isä siis) ja vauva päätyy huolehtivalle ja ihanalle äidilleen, jonnekkin pois tytön elämästä. Tyttö on lopulta kuitenkin onnellinen, ja niin taitavat olla kaikki muutkin.

Eli ainoa minusta vähän kumma asia oli se, ettei tyttöä murehduttanut asia ollenkaan, mutta sille on aika looginen selitys elokuvassa, jos katsot sitä ensimmäistä kertaa tai et ajattele sitä niin perusteellisesti. Musta silti ihan huippuleffa. ei liian dramaattinen eikä liian lälly. Just sopiva! Tytön repliikit ovat myös aivan huippuja. elokuvan ensimmäinen "sanottu" repliikki (meinaan siis sitä että se sanottiin ääneen, ei tytön ajatuksena) oli kun tyttö heräsin omista ajatuksistaan naapurin koiran räksytykseen "Jeez Banana, shut your friken god ok!?" Ai niin, ja btw elokuvan nimi on Juno. Juno, niinkuin Zeuksen ainut vaimo, tai Alaskan pääkaupunki, jonka mukaan tyttöä ei kyllä todellakaan nimetty. Toiveeni siis on, että katsokaa Juno, ja kertokaa mulle mitä mieltä olitte!

No, niin ja näin. Juuson vierestähän mä taas heräsin... Kun kello oli  6, ja ei toivoakaan enää, että saisin nukuttua. Kahvi keittymään, haju saa jonku muunki mun kanssa valvomaan. Lauantai, lauantai, lauantai.... Voi pöllö! Meidänhän piti mennä tänään Jannen luo! Janne on meidän isoveli, joka on asunut jo aika kauan omillaan. Meillä on ollu tapana jo kauan, että me mennään lauantaisin Jannen luo kattomaan jotain leffaa, ja usein ollaan sielä yötäkin. Tou! Ja nyt oli vielä mun vuoro hommata leffa. Mutta jos mä valitsen niin Juuso ja Janne aina natkuttaa niistä. Mä tarvisin avukseni jonkun joka ymmärtää tota jätkien outoa leffamakua. Mikko! Missä mun kännykkä taas on!? Löyty! Nyt äkkiä tekstari Mikolle.
                                             Heips! Mulla on ongelma, jossa sä voisit
                                             ehkä auttaa, nähään 10 Filmtownin edessä!

Samassa kun mä sain viestin lähetettyä Juuso kömpi ylös sohvalta. Kello oli 7. Juuso virnisti mulle ja haki kaapista Nalle Puh -mukinsa. Mun Disneyn Prinsessat -muki oli tälle aamua täytetty jo monta kertaa. Meille vois antaa Juuson kanssa jonkun Suomen Suurin Kahvin Kuluttaja -palkinnon, koska aina kun me keitetään kahvia, sitä keitetään täyspannu. Ja sellanen keitetään aika usein, koska yks pannullinen menee jo aamulla ekana. Siinä me sitten istuttiin keittiössä ja jauhettiin maailman menoa...

Mulla menee ihan totaali hermot nyt! Huomenna olis isän vihkimä tilaisuus ja mä sain kunnia tehtävä..., olla bestman. Kaikki on näiden häiden suhteen jätetty ihan viime tinkaan. Mun hartijahuivi tehtiin vasta tänään, tänään vasta soitettiin kanttorille, pääseekö se edes oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja kaikki vaan hössöttää ja ärrrr! Kaiken kukkuraksi toinen siskopuolistani oli hajottanut mun rakkaan fisu -korun jonka hänelle ystävällisesti lainasin, kun hän se väristä korua kaipasi. Musta alko just tuntua, että tää viikonloppu menee ihan päin takapuolta. Ainoat kivat asiat on ollu, että mä sain ihanan Betty Boop -laukun ja ostin jostain alekopasta sellasta keltasen ja oranssin välimaastosta olevaa hiusväriä jota ajattelin koittaa huomenillalla mummolassa olessa, tosin hekku armaan suostumus asialle täytyisi ensin saada.... Mites olis äiti!? ;)

I Know you love me,

XOXO, GossipGirl.

Olin siis yhdessä sukukokouksessa  eilen, ei tosin ollut kukaan sieltä sukua minulle, mutta perhe syistä jouduin menemään sinne. Aluksi oli vähän tylsää, mutta menetteli nyt kuitenkin. Menimme juhlille noin kahden maissa. Joskus about neljän-viiden maissa mua alkas jo tympiä vanhojen mummojen uteliaat katseet ja pienten lasten kirkuminen niin, että päätin mennä autoon lukemaan kesken olevaa kirjaani. (Laura kielikurssilla). Luin kirjaa ja autoon jäänyttä aikakauslehteä jonkin aikaa ja soitin Hekulle. Ja lopun aikaa pelasin kännykällä ja kuuntelin musaa, kunnes yksi juhlissa oleista pojista (ja ainut joka oli eli 10v.) tuli sanomaan minulle autoon, joka oli hieman kauempana, että sisällä viritetään karaoke -vehkeitä käyntiin. Kommentoin vain jotain aiheesta, mutta lähdin kuitenkin takaisin muun juhlasakin seuraan, jonne isäni oli yrittänyt minua hoikutella jo tekstareilla. Jäimme pihalle (minä, olkoon tuo poika tässä vaikka Sauli, äitipuoleni, isäni ja muutama muu) istuskelimme siinä aikamme ja kuuntelimme, kuinka karaoke -loilotus kantautui korviimme sisältä. Sauli häipyi jossakin vaiheessa myös sisälle ja minä menin hetken päästä myös, koska aikuisten jorinat, eivät liiemmin enää jaksaneet liikuttaa. Sisällä istuin lähimmälle vapaalle tuolille ja katsoin, kuinka siskopuoleni serkkunsa kanssa veti tunteella R-A-K-A-S -biisiä. Kuvasin esitykset kännykälläni ja nauroin Saulille, että pitäisiköhän lähettää tuo serkusten lauluesitys Sofian poikaystävälle (siskopuoleni ja Saulin serkku tämä Sofia) ja nauroimme sille  aikamme. Sitten oli vuorossa  aikuinen nainen ja Sauli lauloi mukana ja pelleili, kun innostuin taltioimaan hänenkin ei mikkiin lauletun -esityksensä. Lopulta kukaan meistä 'nuorisosta' ei jaksanut enää laulaa menimme pihalle. sielä söimme makkaraa ja pelasimme pallopelejä. Lopulta istuimme pihalla piiriin asetelluihin tuoleihin ja räkätimme tyhmille. Sauli kiusasi toista siskopuoltani, yritti kaataa tämän tuolin ja muuta vastaavaa. Minä tietenkin nauroin kippurassa. Ja siitähän ei siskopuoli kulta tykännyt ja  rupesi leikillään muka kiusaamaan minua. Mutta aina kun hän yritti härnätä minua Sauli löikin leikiksi hänen kanssaan ja puollusti näin siis minua. Siskopuolenikin huomasi tämän ja kysyi Saulilta miksi hän minua puollustaa? olin itsekkin hieman ymmälläni. Sauli otti kerran tuolistani kiinni ja muka kippasi sen, mutta senkään hän ei antanut kaatua, vaan piti sitä vain hetken siinä niin, että minä sätkin kaksinkerroin. Minulla on aina riittänyt juttua ehkä eniten Saulin kanssa tästä laumasta jossa oli isoliuta erilaista sakkia, koska Saulilla on jo mopokortti, ja minulla sitä odotellessa crossipyörä ja hän on kiinnostunut autoista ja jokkis -kisoista niin kuin minäkin. Mutta jotenkin tuntui hassulta, että etteikö hän kehdannut olla minulle niin raaka kuin serkulleen vai mikä oli syynä tähän ? Sen kehtaamis asiankin toisaalta ymmärrän, sillä vieraannuimme oikeastaan puoleksi vuodeksi ihan kokonaan (perheellisistä syistä), ja kaikki ei ollut toisaalta ihan niinkuin ennen. No loppuillasta porukka hajaantui ja me painuimme laulamaan loppu nuoriso karaokea. Jossain vaiheessa Sauli lähti mopollaan kotiinsa katsomaan euroviisuja (hänellä matkaa kotiin noin 2km) ja me jäimme vielä hetkeksi. Minua kuitenkin kiinnosti euroviisut ja sanoin siskopuolelleni, että eikö mekin voitaisi mennä katsomaan, koska tiesin Saulin ja Sofian jo olevan mummolassaan katsomassa viisuja (sauli siis asuu samassa pihapiirissä, mummolansa kanssa). Noo, me tarvoimme pellon poikki oikaisten sinne ja katsoimme viisuja. Sauli häipyi jossain vaiheessa kotiinsa ja me jäimme vielä hetkeksi Sofiankin lähdettyä omaan kotiinsa. Kotona olimme joskus 00.30 ja kaikki muut menivät nukkumaan, paitsi minä, koska pakkohan se viisujen tulos oli nähdä. Ihan hauskaa oli, muutamat asiat jäivät vain askarruttamaan mieltäni... Ja kaikille uuuuuu:n hokijoille, joihin itsekkin aina joskus kuulun, että mistään sellaisesta ei ollut kysymys tässä postauksessa!

"Mulla oli kyllä tosi kivaa. Sä tietenkin kattelit koko illan kelloa, kun et jaksa enää mun outoja-sakeita juttuja.?" mä sanoin ja irvistin Mikolle. "Hah haa, no joo, oli mullakin tosi hauskaa," Mikko sanoi hieman hämillään. Sitten mä rohkaisin mieleni ja kysyin suoraa, asiaa joka oli vaivannut mua koko illan. "Tää kuulostaa aivan amerikkalaiselta draamasarjalta, mutta missä me nyt mennään? Tai siis oliko tää nyt vaan vastapalvelus siitä Joonas -jutusta, jotain kaveritouhua vai oliko nää nyt treffit ?" Mikko katsoi mua vähän ällistyneenä. "Noo, jos et sä kerro kellekkään niin tää vois olla myös sitä jälkimmäistä jos sä haluat, jos et niin sitte tää  on kai sitä ekan ja tokan välimuotoa." "Mun puolesta me voidaan koittaa tätä sinä viimeisenä, jos ei se toimi perutaan se ja siirrytään siihen kaveri linjalle." "Okei," Mikko sanoi ja hymyili mulle. "Ainiin ja btw. eikös amerikkalaisissa saippuasarjoissa aina pussata ekoilla treffeillä?" "Taidetaan niissä..." mä sanoin ja  sitten Mikko pussasi mua äkkiä. Sitten se sanoi mulle hyvät yöt ja heipat ja minä sille takaisin, sitten me lähdettiin molemmat kohti kotia. Mä ajattelin, että Juuso ajattelee vielä vaikka mitä, kun mä meen kotiin naama loistaen kuin Naantalin aurinko. Mä ryhdistäydyin ja menin kotiin. Ja huomasin, että tulossa olisi elokuva ilta, koska Juuso kolisteli vaatehuoneessaan ja pöydällä oli kipollinen poppareita. Jokohan me tällä kertaa jaksettaisiin mennä sänkyyn asti kumpikin nukkumaan ? ;)

Mulla oli kylmä. Ja Mikkokin varmaan huomasi sen kun mun hampaat alkoivat lyödä loukkua, koska se riisui nahkatakkinsa laittoi sen mun hartijoille. Mä tajusin vasta nyt kuinka kauniit silmät Mikolla oli. Veden siniset. Nyt kun mä huomasin ne, mä tajusin voivani katsella niitä vaikka kuinka kauan. "Sulla on hirmuisen kauniit silmät,"mä sanoin. Mikko katsoi mua ja virnisti. "Itselläs on,"se tokaisi. Mikko kysyi haluaisinko mä mennä rannalle muiden kanssa.? "En mä oikein tiedä, olishan se toisaalta ihan kiva, mutta jotenkin mä en jaksaisi nyt jaksaisi kenenkään uteliasta katsetta enkä outoja kysymyksiä," mä sanoin. Mikko katsoi mua ja hymyili. "Niin mä arvelinkin," se sanoi. "No mitä me sitten tehtäis?" se kysyi. "No, jos totta puhutaan, mulla on kauhee nälkä. Mentäiskö vaikka syömään jonnekkin ?" Mikolle se sopi. Niin me tarvottiin Jumping Frog -nimiseen kahvilaan.
Me istuttiin kauimmaiseen nurkkapöytään ja mietittiin mitäköhän mahdettaisiin tilata. Mä otin ison kaakaon ja palan psiksn kuuluisaa sammakko -kakkua. Mikko tilasi kaakaon myös, mutta tyytyi siihen. Kun saimme tilaamamme rupesimme pulisemaan niitä näitä. Hetken päästä Mikko sanoi ääni kateutta täynnä, että mun kakku näyttää niin hyvältä, että mikseiköhän sekin tilannut samallaista. "No maista tästä mun omasta,"mä sanoin.
Mutta sitten tuli kahvilan sulkemisaika ja meidän piti lähteä. Ja niin me sitten ajeltiin kakspäällä mun pyörällä, kohti sitä risteystä missä meidän tiet erkani...

Mä meinasin seota kun jouduin välttelemään Joonasta koko päivän. Mä en kestä sitä. Siis kaikki alkoi siitä kun Joonas yks ilta tajus ihastuneensa muhun, eli sen kielellä se rakasti mua sydän loimuten. Ja siitä lähtien se oli seurannu mua koulussa, odottanu mua ennen ja jälkeen koulun ja aina jos on joku pari-juttu, johon sai ottaa parin muilta luokilta, niin arvatkaapa kenet Joonas valitsee ? Hermoni ovat riekaleina.... +Mulla oli toinen ongelma mitä mä teen tämän episodi Mikon kanssa ? Tässä asiassa mä päätin turvautua Juusoon.
Mä poljin siis suorinta tietä kotiin ja odottelin, että Juuso-Puuso tulee kotiin. No, mä selitin sille asian ja kysyin mitä mä teen!? Juuso sanoi, että Mikolla ei varmaan vaan oo illalla tekemistä tai seuraa ja mä olin sen ainoa pelastus tylsältä koti-illalta. Mutta Juuso sanoi, että jos tulee joku hätä, niin mun pitää soittaa sille heti. Ja se voi viedä ja hakea mut, jos mä haluun. Mä päätin mennä pyörällä, mutta soittaisin kyllä heti jos tulis vähäkään jotain juttua.
Mä menin vaatehuoneeseeni ja rupesin kollaamaan vaatteitani. lopulta mä päätin laittaa siniset sukkahousut ja micro sortsit jotka olivat siis aivan lyhyet ja sinisen paidan. Ja mustat "niitti" korut. Sitten mä muistin omistavani myös pienen kirjekuori laukun jossa oli niitit kannessa, se oli just se mitä mä tarvitsin! Sitten vielä meikkaus sessio samalla sini-mustalla väriskaalalla. Sitten mä hörppäsin kupin kahvia ja purkillisen luomu jugurttia. Nyt mun oli aika lähteä kohti Mäikkistä...
Kun mä pääsin Mäikkikselle Mikko oli jo sielä. Kädet taskussa ja pälyili ympärilleen kuin eksynyt hirvi. Mä vedin syvään henkeä ja menin sen luo. Kun se huomas mut, sen naamalle levisi leveä hymy ja se sanoi pikaiset heit ja otti mua kädestä kiinni. Sitten me mentiin sisälle Mäikkikseen. Sielä oli aika vähän porukkaa, mutta empä mä hirveää joukkoa tahtonutkaan meitä pälyilemään. Mikko ehdotti, että pelattais bilis -matsi ja sehän sopi mulle, mä olin nääs kuin uiniva tulivuori taitojeni kanssa, koska mulla ja Juusolla oli biljardi -pöytä kellarissa. Mutta sitähän ei tiennyt kukaan muu, ei edes pahaa aavistamaton Mikko joka hävisi mulle kaikki ne kolme peliä jotka me pelattiin. Mutta ihme ja kumma, se ei haitannut Mikkoa ollenkaan...
Mutta aitten mä huomasin Joonaksen joka seisoi yksin keskellä tanssilattiaa, mä en halunnut joutua sen kanssa missään tekemisiin. Joten mä nyppäsin Mikon rotsista samalla lailla kun aamullakin ja vedin sen kahvioon. Mikon serkku oli nääs sielä aina joskus töissä, ja oli näköjään tänäänkin. Onneksi!!!! Se päästi meidät takaovesta, juuri kun ovi meni kiinni mä näin oven ikkunasta Joonaksen pälyilevän katseen kiertävän kahvion pöytiä. Onneksi mä tiesin ettei Mikon serkku tietenkään juoruaisi meistä, eikä Joonas ehtinyt nähdä meitä.
Me lähdettiin kävelemään Mikon kanssa kohti pyörä telinettä josta mä nappasin äkkiä pyöräni ja sitten me häivyttiin puistotien pimeyteen...



 

Ajelin rakkaalla Hondallain eilen ja kaaduin, tietty. Nyt on sitte oikee silmä puoliksi musta, sääret auki, jalat mustelmilla ja käsi auki ! Kyllä tuntu ihanalta hölkätä metässä, liikka tunnilla... Mä näytän aivan mursulta !!! Ei sillä, kyllä mun ajot jatkuu mutta hermot menee ku on joka paikka kipee ! Kyllä se motocross vaan on NIIIIN kiva harrastus ! No keskiviikkona meen taas iskän luo ajeleen, että luultavasti postaan tässä tämän viikon aika onnistuinko tekemään muita töllejä kun tähän astiset...

Tiina kirjoista muodostunut hokema on mun ainut piristykseni tänään...
"Olet kelju kaveri, mutta sinulla on hieno pomppa ja komeat sukset !"

Älkää kysykö mikä siinä on hauskaa... Kun sitä samaa oon miettinyt itekkin, muttei mulle oo kyllä valjennu... Hyvät naurut se silti kirvoittaa joka kerta ! :DD

Matkalla kouluun mä sain oudon päähän pistoksen.  Mä olen jo jonkun aikaa  ollut tympääntynyt hiuksiini, joten tieni vei kampaajalle. Se leikkasi ne vähä yliolkapään pituisiksi ja hävitti rasta-kihara outouden. Mä pyysin sitä laittamaan niihin vielä äkkiä jonkun huolettoman kampauksen, että voisin mennä kouluun sen kanssa niine hyvineni, koska yleensä kun käyn kampaajalla joudun ensin pesemään hiukseni ja laittamaan ne itse ennen kuin kehtaan mennä niillä minnekkään. Joten kampaaja känsi latvoja hieman ulospäin ja laittoi  etu hiukseni pinneillä päälakeen kiinni, niin että hiukset olivat "tötteröllä". Rakastin uutta hius tyyliäni ! Maksoin ja lähdin kohti koulua. Ehdin juuri viime hetkellä paikalle, eli vältin juuri ja juuri myöhästymisen! Huomasin Joonaksen katoksessa. Hahaa, se selvästi odotti mua. Voi miten mä pääsisin sisään sen huomaamatta ? Ainiin, eihän se tunne mua mun uudessa tukassa ainakaan jos.... Viime hetkellä mä sain napattua kiinni Mikon nahkarotsin hihasta. Mä vedin sen kulman taakse. Mä lupasin olla sille palveluksen velkaa jos se esittäis mun kanssa nuortaparia, niin että mä pääsisin sisälle Joonaksen huomaamatta. Se suostu. Me käveltiin pokkana Joonaksen ohi muka rakstavaisina, eikä se epäillyt mitään ! Päästyämme sisälle, Mikko kuiskasi mulle "Illalla seiskalta Mäikkiksellä." Mäikkis oli siis ns. kerhotalo jossa oli bileitä sun muuta. Mutta mitä Mikko haluaa musta ja ennen kaikkea miksi sielä, eihän tänään ollut ees mitään kunnon säpinää odotettavissa, nuoriso oli nääs menossa kaikki rantsuun illalla?.

Moskova

lasitimme silmämme

kuten muukalaisten pitää

mutta puhuimme jo heidän kieltään

sydänverisammiot, mellakka-aidat

ja poltetut autot

Onko kaikki tuhka sittenkään täältä?

Valitsitko tunteesi oikein?

jos unet ovat turhia

ja tee kylmää

ei ole mitään salattavaa

-Aino Manner-

Se oli mun veli. Se ei sanonut sanaakaan se vaan tuli kalliolle mun viereen istumaan. Se katto vettä. Sitten se yhtäkkiä käänsi päänsä muhun päin ja kuivasi kyyneleet mun poskilta. Mä halasin sitä. Se hyssytteli mua kuin pientä vauvaa, niin kauan etten mä enää itkenyt. Sitten se kuiskas mun korvaan "Mentäiskö kotiin ?" Mua ei olisi vähempää kiinnostanut mennä kotiin, mutta kun se katsoi mua kuin koiranpentu erivärisillä silmillään, mä hellyin sen mukaan. Me mentiin kotiin ja mä kävin vaan äkkiä pimpottamassa ovea ja sitten me mentiin molemmat kellariin, koska meidän huoneet oli kesäisin ja syksyisin sielä. Pimpottamisesta porukat tiesi meidän olevan kotona, ja kun me haluttiin välttää saarna tai muu vastaava me vaan pimpotettiin ja häivyttiin sitten kellariin. Me ajateltiin molemmat vaihtaa vaatteet ja löhötä loppuillan sohvalla kattomassa jotain leffaa... Meillä oli molemmilla omat vaate komerot tai itseasiassa vaatehuoneet. Mä heitin kirkkaan punaisen-valkopalloisen niskalenkkimekkoni tuolille ja kaivoin jostain ihanan Marilyn -paitani ja mustat kollarini. Villasukat jalkaan ja mä olin ready! Emo-veljeni tauhkasi viereisessä huoneessa vaatteittensa kanssa ja lopulta ilmestyi joku kulunut vintage-bändi-teeppari ja kollarit päällään viereeni sohvalle. Se laitto elokuvan pyörimään ja me uppouduttiin siihen molemmat täysillä. Kun elokuva loppu, me jäätiin seuraamaan vielä jotain juuri alkanutta rikos sarjaa. Seuraavaksi mä sitten tajusinkin, että mä makasin sohvalla pää rakkaan veljeni sylissä. Yllätys, me oltiin molemmat nukahdettu ja mulla oli paha tapa nojata tai kaatua toista vasten tai toisen päälle nukkuessani. Mä käännyin pää toiseen sunntaan vedin viltin meidän molempien peitoksi ja jatkoin uniani. Aamulla mä heräsin kahvin hajuun. Mä en kuitenkaan lähtenyt hajun perään vaan menin vaatehuoneeseeni. Mitäs tänään saisi olla? kysyin itseltäni. Tänään oli vuorossa keltainen hame ja kulunut Batman -paita. Hiuksiini laitoin keltaisen rusetin ja kasvoilleni syntyi musta-keltainen kissa meikki. Juuso, veljeni oli pöydän ääressä tavanomaisissa emo-kuteissaan juomassa varmaankin 5. kuppia kahvia. Se katsoi mua merkittävästi ja iski silmää. Mä vinkkasin takasin ja hymyilin sille.

Välillä musta tuntuu, että joistain asioista mä en ns. osaa kirjoittaa tänne. Joten mä oon jo kauan harkinnut kirjoittavani tänne noita tarina juttuja joissa olis ehkä vähän helpompi kuvata tunteitaan, ku puolet voi aina keksiä ite. ;)  Ja nyt toi Crizyn tarina -blogi oli viimenen isku, ja mä päätin alottaa kirjottaa tänne "jatkista" tässä siis osa 1! :)

"Mä oon aina ollut haaveilija. mä ajattelen kaikkia turhia asioita silloin kun pitäis oikeesti miettiä jotain. Kokeetki menee pilalle, kun mä vaan unohdun miettimään, vaikka että mitkä mun lasten nimet olis sitte joskus tai muuta vastaavaa. Anna, Auroora, Oliver, Pyry... Mitä niitä nyt on... Oho, huomaatko ? Noin mulle aina käy... Havahduin ajatuksistani ja katsoin kirjaston seinällä roikkuvaa suurta kelloa. 19.55. Voi ei!  Mä viskasin kädessäni olevan päiväkirjani ja kynän reppuun. Mä jotenkin arvasin, että näin tässä taas käy, mä unohdun kirjoittamaan päiväkirjaani kirjastoon ja myöhästyn. Ulkona oli kylmä ja mä tunsin yhtäkkiä kuinka kuumat kyyneleet valuivat pitkin mun poskia. Ensimmäinen ajatus, kivat ripsarivanat varmaan. Kohta mä tajusin, että mulle olis oikeesti ihan yks lysti vaikka joku olis maalannut vesiväreillä mun naamaa... Mä tiesin mikä mua odottaa kun mä meen kotiin... Se oli niitä asioita joita mä en halunnut ajatella. Yhtäkkiä joku oikosulku iski mun päähän. Mä käännyin rannalle vievälle tielle. Matkaa rannalle on joku 2km ja koko matkan tietä reunusti isot vaahterat. Ja niinkuin syksyllä yleensäkki, vaahteran lehdet leijui taivaalla. mä kävelin rannalle ja kiipesin rannan kallioille, sielä oli semmoinen kohta jossa pystyi uittamaan varpaitaan kastumatta, mutta kukaan ei nähnyt sua, jollei seisonut ihan vieressä. Mun  Converset lensi kaaressa kalliolle. Mä istuin kylmälle kalliolle ja katselin vettä. Se ei ollut vielä kylmää vaikka ilmat viime päivinä olivatkin olleet aika viileitä. Kohta mä tajusin ajattelevani itseäni. Mietin outoja hiuksiani, kiharia rastoja, nekin oli syntynyt vahingossa. Ne ei ollut kunnolliset rastat eikä kunnollinen permanentti. Mä mietin silmiäni silmiäni... Toinen niistä oli kirkas vihreä ja toinen vaalean ruskea.... Eron oli niin huomattava, että näkyin jo kauas, että mun silmät oli eriväriset. Mä tajusin yhtäkkiä laulavani hiljaa.. Some where over the rainbow skyes are blue..... kyyneleet virtasivat silmäkulmistani. Joku mussa räjähti ! Mä nousin kalliolle ja esiinnyin kuin vanhoissa musikaaleissa laulaen. I'm singing in the rain, just singing in the rain..... Juuri kun sain esitykseni sateen varjon kanssa tanssien loppuun, tajusin jonkun taputtavan... Katsoin taputtajaa silmiin... Sen toinen silmä oli sininen ja toinen tumman ruskea.....

----------------------------------JATKUU----------------------------------------------------------

Toivoisin teiltä kommentteja tästä tarinan alusta. Kommentoikaa! :)